”Jos minut vain
otettaisiin islamisuskoisten kouluun”, hän sanoi kissalle, ”niin nostaisin
sinut vaunuihin ja kääntäisin Hevosen Persiaa kohti eikä mikään estäisi meitä
lopulta pääsemästä sinne pakanamaahan.”
Abu Ali at-Husain ibn Abdullah ibn
Sina, hän ajatteli kaihoten. ”Hittoon
mokoma arabi”, hän sanoi ja meni levolle.
Tavut kummittelivat hänen mielessään kuin
kiusallaan.
Rob Cole jää
orvoksi, kun hänen äitinsä kuolee lapsivuoteeseen ja myöhemmin isä menehtyy
pölykeuhkon aiheuttamaan yskään. 1000-luvun Englannissa orvon sija ei ole
ruusuinen, mutta isännän ammattikilta sijoittaa perheen lapset uusiin koteihin.
Viimeiseksi uuden perheen saa Rob, jonka omalaatuinen – fyysisiltä mitoiltaan
valtava, henkisiltä ominaisuuksiltaan hedonismiin taipuvainen iäkkäänpuoleinen
mies, parturihaavuri Croft eli Parturi
adoptoi. Robin täytyy opetella jongleeraamaan ja viihdyttämään kansanjoukkoja,
sekä katkaisemaan sormia ja puhkomaan paiseita. Potilaita hoitaessa käy ilmi,
että Robilla on poikkeuksellinen kyky nähdä vivahde ihmisen jäljellä olevasta elinajasta.
Rob Cole oppii
hyväksi viihdetaiteilijaksi, mutta enemmän häntä alkaa kiinnostaa parantajan
ammatti. Kun muuan juutalainen kertoo, että kaukana idässä on oppikoulu
lääkäreille – tosin vain muslimeille ja juutalaisille! – Robin mieleen syttyy
opininnon kipinä, kunnianhimoinen haave.
Mikä hieno kirja! Fiktiivinen romaani historian ystäville
– ehkei yksityiskohdissa akateemisen eksakti, mutta pohjatyö on vakuuttava.
Tässä oli monta seikkaa joista nautin.
Pidin siitä
miten juonen korkealentoisuudesta huolimatta henkilöhahmot pidetään
realistisina ja jokaista onnenpotkua kohden on vähintään yksi epäonninen
sattuma. Rob Cole ei ole kirjailijan voimafantasia, vaan hänelläkin on heikkoutensa
(esimerkiksi taipumus väkivaltaan humaltuneena, ja jotakuinkin keskinkertainen
lukupää).
Toisekseen,
kuten sanottua nautin tietenkin teoksen historiallisesta annista. Millaista on
esimerkiksi lääketiede ennen mikrobiologiaa? Aikana jolloin ihmisruumista ei
saanut leikellä kokeellisesti uskonnon lakien vuoksi? Millainen voisi olla
historiallinen Persia, tai lääketieteellinen oppilaitos, maristan? Miten eri uskontokuntien edustajat toisiinsa suhtautuvat,
ja millaista on keskiaikainen uskonnonharjoitus verrattuna moderniin,
sekulaariin tulkintaan? Rob Cole joutuu Persiassa opiskelemaan lääketieteen
lisäksi myös islamilaista lakia sekä filosofiaa.
Minun kirjani on kirjaston varastohyllyiltä kaivettu
vähän hutera ja hieman tunkkaiselta haiseva, siis tähän lukuelämykseen autenttinen
nide. Nautin matkasta vierailla mailla, nautin historiasta, ja tarinasta. Mutta
rakkaustarina oli köykäinen ja kaikki romantiikkaan tai seksiin liittyvä
jotenkin nihkeää ja epämiellyttävää luettavaa (tätä minä tosin ajattelen lähes
aina tarinoiden romanttisista sivujuonteista). Naishahmot ovat köykäisiä, vain
Rob Colen puolisosta viitsitään edes kertoa tarkemmin. Kirjan Persian jälkeinen
osuus, paluu Englantiin on irrallinen, mutta jollakin tapaa palauttaa jalat
maahan, antaa uudelleen realistisemman sävyn juoneen.
Indigo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti