Persepolis kertoo Marjane Satrapin omasta lapsuudesta ja
nuoruudesta 70- ja 80-luvun Iranissa. Tuohon aikaan Iranissa on – kuten nykyäänkin
– poliittisesti epävakaata. 70-luvun lopussa alkaa islamilainen vallankumous,
joka johtaa teokratiaan ja mullistaa Satrapin elämän monilla tavoin. Naisten
tulee yhtäkkiä käyttää huntuja ulkona, vanhemmat lähtevät ulos vaarallisiin
mielenosoituksiin (joihin Satrapin tekee itsekin mieli päästä mukaan). Ennen vallankumousta
maata ovat hallinneet itsevaltiaat šaahit (joiden valtaanpääsyn taustalla häälyi
länsimaiden öljykauppa) – ja Satrapi oppii vanhemmiltaan, ettei Jumala valitse
kuninkaita.
Maan
poliittisen tilanteen vuoksi Satrapi saa lapsena lukea Fiden Castrosta,
Palestiinan lapsista ja dialektisesta materialismista. Toisaalta hän kuulee
tarinoita myös omasta suvustaan – papasta (joka oli prinssi!) ja
vesikidutuksesta, poliittisista vangeista… Elämään kuuluu kurjuuden lisäksi
tietenkin ihan tavallisiakin juttuja: lapsena Satrapi haluaa olla seuraava
profeetta, mutta nuorena kiinnostavampaa punk on kuumaa kamaa.
Persepolis on upea sarjakuvateos: matka Iranin
islamilaiseen vallankumoukseen ja erään tytön lapsuudenkokemuksiin.
Piirrostyyli on kaunis, selkeän mustavalkoinen. Dramatiikka luodaan tarpeen
tullen vahvoilla viivoilla, ilmeille ja pitkillä varjoilla. Kirjassa parhaita piirteitä
ovat Satrapin rehellisyys, huumori (sillä sitäkin on!) ja monipuolisuus.
Onneksi tästä on toinenkin osa!
Indigo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti