sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen


Atticus sanoi Jemille eräänä päivänä: – Minä haluaisin mieluummin, että sinä tähtäisit peltipurkkeihin, mutta minä tiedän, että sinä haluat ampua lintuja. Ammu kaikki sininärhet mitä haluat, jos löydät niitä, mutta muista että on synti ampua matkijalintua.
     Ensimmäisen kerran kuulin Atticuksen sanovan, että oli synti tehdä jotakin, ja minä kysyin Maudie-neidiltä asiaa.
     – Isäsi on oikeassa, hän sanoi. – Matkijalintu on Satakieli, joka ei tee muuta kuin laulaa meidän iloksemme. Se ei raiskaa syömällä ihmisten puutarhoja, se ei pesi maissilaareihin, se ei tee muuta kuin laulaa sydämensä pohjasta meille. Sen vuoksi on synti tappaa Satakieltä.


Kuin surmaisi satakielen on osin omaelämäkerrallinen teos. Jean Louise Finch eli Scout on nuori tyttö, joka asuu Yhdysvalloissa Alabamassa muuan pienessä kuumassa ja kuivassa kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa sekä eri sukujen ominaispiirteet ja suullisina eteenpäin kerrotut sukutarinat. Scout kuluttaa vapaa-aikansa leikkimällä veljensä Jemin ja heidän uuden tuttavuutensa Dill-pojan kanssa. Lasten mielikuvitusta kiehtoo erityisesti muuan Radleyn talo, jossa ovi on poikkeuksetta kiinni ja lukittu, eikä sen ainoaa asukasta ”Boo” Radleyta muista kukaan aikoihin nähneensä.
     Scoutin ja Jemin isä Atticus on lempeä ja kirjaviisas mies, ammatiltaan asianajaja. Kirjan yksittäisten tarinoiden keskellä versoaa pääjuoni, joka kertoo Atticuksen uudesta työtehtävästä puolustaa mustaa miestä, jonka väitetään heikoin perustein raiskanneen valkoisen naisen. Tapaus koskettaa sekä lasten että isän oikeudentajua – tuomiona raiskauksesta on teloitus.

Kuin surmaisi satakielen on Yhdysvaltalaisen kirjallisuuden ikuinen klassikko, romaani joka löytyy jokaisen ”1001 books to read before you die” –listan alkupäästä (tsekatkaa vaikka Goodreads*). Kirja, joka on voittanut törkeästi palkintoja. Ja olihan se hyvä.
     Osasyy KSS:n menestykseen johtuu selvästi aiheesta: rotuerottelu on Yhdysvalloissa aina kuuma peruna. Viime vuonna orjuutta käsittelevä elokuva 12 years a slave voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon, luultavasti osin ihan vain moraalisen sisältönsä (mustien orjuuden kritisointi) vuoksi. Mutta rotuerottelusta pitääkin puhua, tietenkin. Tasa-arvo on toimivan yhteiskunnan kivijalka.
     KSS:n lukijoiden määrää selittää myös se, että tämä taitaa olla niitä teoksia, jonka jokainen pikku amerikkalainen koululainen saa tehtäväkseen lukea samaan tapaan kuin me saamme Seitsemän veljestä. Kirjassa on välillä hiukan opettavainen sävy, vaikka se onkin aikuisten romaani (ei siis lainkaan esimerkiksi Pikku naisten luokkaa). Välistä melko selkeäkin opettavaisuus ja eri moraalikäsitysten esittely ovat luultavasti aika mehukkaita ominaisuuksia koululaisille luetettavalta kirjalta…

Mutta tietenkin kirja on oikeastikin hyvä. Yleisesti ottaen minä pidän sellaisista aikuisille suunnatuista romaaneista, joissa protagonisti on lapsi. Niissä voidaan käsitellä surutta vakavia aiheita, ja ihmetellä kaikkea ilman että päähenkilöstä tulisi tyhmänoloinen tai epärealistinen kuva (tässä esimerkiksi voidaan lasten, rotuerotteluja vielä ymmärtämättömien, avulla hämmästellä, miksi ihonväri kertoo jotakin ihmisarvosta. Aikuisella on jo jokin vakiintunut käsitys asiasta).
     Satakieli, joka esiintyy kirjan nimessä, on avainmotiivi, vertauskuva syyttömän syyllistämisestä (ks. lainaus). Raiskauksesta syytetty musta mies on kuin laululintu, joka ei raiskaa ihmisten puutarhoja syömällä niitä, ei pesi maissilaareihin, vain laulaa… tai tekee töitä. Atticus sanoo kirjassa, että hyviä ja pahoja ihmisiä löytyy mustista (eli neekereistä) siinä missä valkoisistakin. Hän on poikkeuksellisen edellä aikaansa.

Minulle Kuin surmaisi satakielen on kasvutarina. Se kertoo Scoutin kasvusta nuorena tyttönä keskellä eteläisten Yhdysvaltojen pientä kylää. Hänen veljensä Jemin kasvusta. Ja ennen kaikkea tasa-arvoa ajavien aatteiden itämisestä, kokonaisen kansakunnan moraalisesta kasvusta.


Indigo


* Goodreads on hyvä sivusto jokaiselle kirjallisuudenystävälle, joka rakastaa kaikenlaista luettelua ja järjestelyä kuten minä.

P.S. Minua jäi vaivaamaan kirjan kansikuva. Miksi tytöllä on mekko? Jos kuvan tyttö on olevinaan Scout, sillä tulisi ilman muuta olla pöksyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti