Ira Levin: Rosemaryn painajainen

Rosemary ja Guy Woodhouse muuttavat uuteen asuntoon New Yorkiin. Rosemaryn ystävä Hutch varoittaa heitä talosta ja kertoo kammottavia tarinoita sen historiasta, mutta aviopari ei ota neuvoja kuuleviin korviinsa ja lyö asuntosopimuksen lukkoon. Naapurissa asuu vanha pariskunta: Minnie ja Roman Castevet, joka tuppautuu Rosemaryn ja Guyn elämään tavalla tai toisella. Guylla on ensin vaikeuksia saada töitä, mutta omituisen tapahtumasarjan jälkeen hänen uraputkensa kääntyy voittoisaksi. Ja vielä ku
mmallisempien sattumusten jälkeen Rosemary alkaa odottaa lasta.

Olen nähnyt kirjaan perustuvan samannimisen elokuvankin joskus ties kuinka monta vuotta sitten. Ehkäpä juuri sen takia itse romaani ei tuntunut ollenkaan jännittävältä, vaan ennalta arvattavalta ja tylsältä. Olkoonkin kauhukirjallisuuden klassikko.

     Hahmot eivät ole juuri kiinnostavia, hetkauta tunteita puoleen tai toiseen, paitsi Guy Woodhouse pistää vähän ärsyttämään (kirjaa lukemalla selviää sitten hyvin miksi). Rosemary on tympeä kodinhengetär, jota tekisi mieli välillä vähän ravistella toimimaan aktiivisemmin ja esimerkiksi lääkärijupakan ja raskauden ongelmien suhteen itsenäisemmin. Castevetit kuuluvat samaan kastiin Guyn kanssa.

     Kirjan tematiikka koskee äidinrakkautta ja liipadiipaduu. Kauhukirjojen keskeisin tehtävä olisi saada lukija kurkistamaan vuoteensa alle ja huoneen muihin pimeisiin nurkkiin ennen nukkumaanmenoa.

    

Toistaiseksi olen lukenut hyviä kauhukirjoja vain Stephen Kingiltä sekä hänen pojaltaan Joe Hilliltä. Hyvässä kauhukirjassa tunnelma tiivistyy alati, tarinaan piilotellaan kammottavia elementtejä sinne tänne ja muistetaan silti kaikkien romaanien peruspilareihin kuuluva hyvien, persoonallisten hahmojen suunnittelu ja toteutus.

     Enempää minulla ei ole sanottavaa (mikä sekin kertoo paljon).

Indigo