
Kun Muumipappa sairastuu kiukkuiseen flunssaan, hänelle tulee kiihkeä tarve
tallettaa muistiin elämänkokemuksensa jälkipolvia varten. Niinpä hän alkaa
kirjoittaa muistelmia, joita lukee pätkä kerrallaan perheelleen. Muumipapan
lukutuokiot ovat kehyskertomus, johon palataan muutamaan otteeseen. Muistelmat
muodostavat itse tarinan, joka minäkertojan vuoksi tuntuu hieman erilaiselta
mutta virkistävältä muihin muumi-kirjoihin verraten.
Muumipappa joutuu muuan ankaran, kehittäviä leikkejä ja hiihtämistä (hui
kamala!) rakastavan hemulin orpokotiin. Vasta vartuttuaan nuoreksi, itsestään
ja seikkailuista kiinnostuneeksi muumipeikoksi Muumipappa karkaa orpokodista ja
tulee tutustuneeksi laivaa rakentavaan Fredriksoniin,
pieneen Hosuliin (Nipsun isä) ja
anarkistiseen Juksuun
(Nuuskamuikkusen isä).
Tämä taitaa olla viimeinen muumikirja
joka on jäänyt minulta lukematta, muut olen kaikki saanut luettua jo useampaankin
otteeseen. Tämänkin jälkeen suosikkejani taitavat yhä olla Pyrstötähti sekä Muumipappa
ja meri, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi nauttinut lukemastani.
Janssonin kerronta lumoaa aina leppoisuudellaan ja tapahtumat onnistuvat
pysymään samanaikaisesti sekä jännittävinä että hauskoina. Muumipapan urotyöt
tutustuttaa lukijan syvällisesti Muumipappaan, joka on mielihahmoni muumilaaksolaisista
(…no hyvä on, tasavertainen suosikki on myös Nuuskamuikkunen). Kirja sopii sekä
nuoremmille että vanhemmille lukijoille, kuten muumikirjat yleensä. Tosin Marraskuu on aina ollut minun mielestäni
hieman raskaampi ja ehkäpä vanhemmille lukijoille sopivin.
Mitä minä nyt enää kertoisin. Kyllä te Janssonin tunnette.
Indigo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti