keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Paul Theroux: Tyynenmeren onnelliset saaret


Sama kuva on tullut mieleeni usein myöhemminkin matkustaessani etelämerellä; valtameri oli laaja kuin avaruus ja vene kuin avaruuslaiva joka syöksyi tähdestä toiseen, galaksista toiseen. Saaret olivat kuin yksinäisiä tähtiä valtavan tyhjässä pimeydessä ja me purjehdimme tähdestä toiseen lasisessa yössä.


Paul Theroux, matkakirjailijoiden klassikko, nappaa mukaansa kokoontaitettavan kajakin ja suuntaa matkansa kohti Oseanian saarigalaksin tähtivyötä. Matka alkaa Uudesta-Seelannista ja jatkuu sorrettujen aboriginaalien Australiaan. Kajakki työnnetään kunnolla vesille Trobriandsaarilla, ”rakkauden saarilla”, jossa Theroux ihmettelee saarelaisten vapaata siveyskäsitystä ja ärsyyntyy lähetystyöläiden tyylistä tuhota vanhaa kulttuuria tieltään (aina tikien sukuelimistä lähtien). Pohjoisista Salomonsaarista hän sanoo, etteivät ne ”ole onnellisten saaria”. Kaupunki johon hän saapuu on pieni, likainen ja sammunut. Salomonsaarilla Theroux seilaa Savosaarelle, jossa ihastuu sen koskemattomuuteen ja erikoisiin lintuihin, megapodeihin, jotka valtaavat rannat suunnattomilla munakentillään. Kaikkialla Tyynellä valtamerellä ihmisiä kiinnostaa kuulla Persianlahden sodasta, joka paraikaa teki alkujaan. Saarelaiset pelkäävät synkästi kolmatta maailmansotaa. Aikaisemman sodan japanilaiset hyökkäykset muistetaan erinomaisesti.
      Vanuatusaarilla Theroux syventyy pohtimaan kannibalismia. Uudet-Hebridit muistetaan juuri entisaikoina harjoitetusta kannibalismista parhaiten. Theroux tekee pienen huomion: ”Olin löytänyt varman todisteen ihmissyönnistä – se oli vanuatusaarelaisten ihastus possusäilykkeisiin”. Fidzisaarista Theroux puolestaan kirjoittaa: ”Melanesian Fidzisaaret ovat luku sinänsä. Ne ovat kuin maailma jonka luulit jo jättäneesi taaksesi – ne ovat täynnä kieroutunutta politiikkaa, rotuennakkoluuloja, taloudellisia koettelemuksia ja australialaisia turisteja jotka etsivät halpoja salaattivateja”. Fidzisaarilla inhotaan intialaisia. Samoalaisia Theroux kuvaa jykeviksi – Samoalla arvostettiin lihavuutta – ja pahaluontoisiksi. Yhdysvaltain Samoasta kerrotaan otsikolla ”Roskattu laguuni”, ja lopulta pääsiäissaaret kiihdyttävät kirjailijan hyökkäämään Thor Heyerdahlia vastaan, ja Havaiji pistää miettimään koko taaksejäänyttä matkaa.


Theroux ei aina matkakirjassaan ole muodollisen kaunopuheinen, vaan kuvailee välillä kansallisuuksia melko yksioikoisesti eikä järin imartelevasti. Mutta toisaalta niin on myös hyvä. Alkuperäisasukkaat tai vieraat kulttuuripiirit eivät ole pyhiä vain erilaisuutensa vuoksi: usein Theroux ärsyyntyy ilkikurisiin saarelaisiin lapsiin, eikä jätä kuvaamatta monien mieltymystä alkoholijuomiin. Ehkä mies on ottanut asiakseen valottaa Oseanian paratiisillisuuden toista puolta, sillä kirjasta käy hyvin ilmi että hän on lukenut yhden jos toisenkin Oseaniaa estotta ihailevan opuksen. Pidin myös siitä, miten Theroux kritisoi ranskalaisten ydinkokeiden, turismin vaikutusten ja muiden ”selvien vääryydentekojen” lisäksi esimerkiksi saarille tuotua koulutussysteemiä. Toisaalta teos ei ole aivan tätä päivää, joten matkustaessa alueelle tämä kirja kourassa voisi törmätä hyvinkin erityyppisiin ongelmiin ja kulttuureihin kuin Theroux itse. Ainakin ilmasto-ongelmat herättäisivät jyrkemmin uuden kirjoittajan kritiikin.
     Kirja sai minut innostumaan Oseanian eri kulttuuripiireistä ja luonnonhistoriasta (hyvän matkakirjan merkki). Theroux pitää Oseaniaa nimenomaan useina eri kulttuurien täplinä – osin yhteen sulautuneina ja joka paikasta vaikutteita imeneenä. Kirjassa on etu- ja takakannessa hyödyllisiä yksinkertaisia karttoja, mutta niistäkin huolimatta paikoissa oli vaikea välillä pysyä perillä.

Tyynenmeren onnelliset saaret vie lukijansa melomaan vihreänsinisille laguuneille kaukaisten, laiskojen, siveettömien, hengellisten ja villien saarten luontoon. Theroux tapaa alkuperäisasukkaita jotka rakastavat Ramboa ja välttelevät Moaita pimeänaikaan, polttavat kaiken ympäriltään tai tarjoavat häpeilemättä itseään vieraille miehille. Theroux pyrkii rehellisyyteen ja pohtii mikä tekee saarilla asuvista ihmisistä onnellisia.



Indigo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti