Douglas Adams: Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki (Linnunrata #3)

Hän [Arthur Dent] säteili tyytyväisyyttä ja haukkasi palan kaniininkoivesta, joka oli jäänyt jäljelle illallisesta. Hän pureskeli iloisena hetken ja päätti sitten virallisesti julistaa päätöksensä.
     Hän oikaisi itsensä ja katsoi maailmaa suoraan peltoihin ja kukkuloihin. Antaakseen sanoilleen lisäpontta hän tökkäsi kaniininluun tukkaansa. Hän levitti käsivartensa.

     ”Tulen hulluksi”, hän ilmoitti.

Arthur Dent, tavallinen maan asukas, joka on tahtomattaan tempautunut matkustamaan ajassa ja avaruudessa varsin sekalaisen sakin seurassa, jatkaa Douglas Adamsin kolmannessa Linnunrata-sarjan kirjassa seikkailujaan. Viimeksi Arthur jäi Maapallolle Ford Prefectin ja parin kampaajan ja sen sellaisten kanssa. Aikaa on ehtinyt vierähtää tovi, ennen kuin pelastaja saapuu: eräänä päivänä niitylle ilmestyy pomppiva sohva (Chesterfield), jonka kyydissä Arthur ja Ford singahtavat uusiin seikkailuihin. Tällä kertaa tehtävänä on vaatimattomasti pelastaa universumi tuholta, jonka muukalaispelkoiset krikittiläiset suunnittelevat toteuttavansa…

     Samaan aikaan Marvin kiertää patjasuolla ympyrää.

Aluksi luulin, että Linnunrata-sarja jäisi trilogiaksi, mutta ilmeisesti sitä löytyykin ainakin viiden kirjan verran lähikirjastoni hyllyiltä, joten kaikeksi onnekseni saan vielä lukea jatkoa Arthur Dentin jne. seikkailuista. Tämän kirjan luin, toisin kuin kaksi edellistä, suomeksi. Ensin se tuntui vähän oudolta, mutta loppujenlopuksi suomenkielellä ei ollut muuta vaikutusta lukukokemukseen, paitsi että päähenkilö tuntui vähän typerämmältä (ehkäpä puhekielisiksi käännettyjen repliikkien vuoksi?)

     Kolmas osa ei ollut yhtä herkullinen kuin ensimmäinen, vaan aika lailla toisen kanssa samaan kastiin jaoteltava. Englanniksi lukiessani minulle tuli välillä vaikeuksia seurata juonta tarkasti, mutta nyt ymmärsin, ettei kyse ollut kielitaidon puutteesta. Tämä osa tuntui kahdesta aiemmasta irrallisemmalta, mutta sen oma tarina toimi ihan hyvin ja jopa Trillian sai välillä jotakin tekemistä.

     Adamsin kolmatta Linnunrata-kirjaa aloittava lukija voi odottaa ensimmäisten teosten tarjontaa vastaavaa materiaalia: scifikliseille naureskelua, epätodennäköisyyksien todennäköistämistä ynnä sellaista. Parhaita juttuja olivat tällä kertaa patjasuo ja Agrajag-rukan vastoinkäymiset.

Indigo