”But that’s incredible.”
”No,
Zaphod. Just very very improbable.”
Adamsin legendaarisen Linnunradan käsikirja liftareille –sarjan
samannimisessä ensimmäisessä osassa ihan tavallinen mies, Arthur Dent, herää eräänä aamuna siihen, että hänen talonsa
päätetään purkaa. Tontin tilalle tulee nimittäin kiertotie. Arthurin ystävä Ford ei jaksa murehtia yhden talon
kohtalosta, sillä käsillä on maailmanloppu. Kyllä, jo koko kirjan alkuasetelma
on hilpeän absurdi, ja mitä pidemmälle lukee, sitä syvemmälle tulee
liftanneeksi universumin uumeniin seuranaan muun muassa maailmankaikkeuden
presidentti Zaphod Beeblebrox (kukas
muukaan), vaikeasta masennuksesta kärsivä robotti Marvin (toistaiseksi sivuosassa, mutta tämä hahmo jaksaa kyllä viihdyttää minua), huippuälykäs tietokone Eddie
sekä Trillian, sattumalta Arthurin aikaisemmin tapaama toinen Maan asukki. Tämän
parempaa porukkaa ei voisi saada mukaansa matkalle etsimään totuutta muun muassa
elämän tarkoitukseen ja muuhun yhtä simppeliin.
Douglas Adams on luonut teoksen, joka naurattaa aidosti sivu toisensa jälkeen. Aika harvoin mikään kirja
oikeastaan todella jaksaa naurattaa, toki muuten koskettaa, mutta huumori on
vaikea laji. Onneksi Adams osaa asiansa. Hetkenkään aikaa tapahtumat eivät
tuntuneet tekemällä tehdyiltä tai vitsit väkisin väännetyiltä.
Arthurin,
Fordin ja kumppaneiden tarina ei kuitenkaan ole kevyttä vitsailua ja
pintaliitelyä, vaan mukana on huumoriin verhoutuneita vakavia ja mietityttäviä
teemoja. Kirjassa nauretaan filosofeille, mutta samalla esitellään hyvin filosofisia
kysymyksiä aina alkaen rohkeasti metafysiikasta ja tietämisen, tieteen ja jopa
olemisen rajoista elämänfilosofiaan, jota käsitellään epäsuorasti hahmojen
elämäntapojen kautta ja hyvinkin suoraa (…laskennallisesti!). Marvin on
huippunero mutta elämäniloton, Zaphod hölmö (tosin toisaalta myös älykäs) mutta
nauttii elämästään. Hetkinen, kuulostaa vähän klassiselta onneton Aristoteles
vai onnellinen sika –ongelmalta… Adams saa kaikkein epätodennäköisimmänkin
tapahtuman tuntumaan, no jos ei ihan uskottavalta sentään, niin jotenkin
järkeenkäyvältä kuitenkin. Vähän sama ominaisuus on perinteisessä metafysiikan
filosofiassakin.
Raskaat teemat
on verhottu hyväntuuliseen huumoriin, joten kirjaa voikin lukea myös
viihteeksi. Minä suoritin työni kuitenkin ryppy otsalla teemoja tutkien.
Linnunradan käsikirja liftareille on hyvä, oikeammin
erinomainen (tai liki täydellinen – hyvä on, säästelen superlatiivejani)
avausosa trilogialle. Niin hyvä että noudin kirjastosta jo toisenkin osan
työstettäväksi. Sillä kukapa nyt haluaisi jättää välistä mahdollisuuden kuulla
vastauksen (tai edes itse kysymyksen!) maailmankaikkeuden salaperäisimpiin
filosofisiin arvoituksiin.
”Don’t panic.”
”I’m
not panicking!”
“Yes,
you are.”
“All
right, so I’m panicking, what else is there to do?”
“You
just come along with me and have a good time. The Galaxy’s a fun place. You’ll
need to have this fish in your ear.”
Indigo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti