On yleisesti tunnettu totuus, että naimaton mies, jolla on huomattava omaisuus, on välttämättä vaimon tarpeessa.
Muuan muukalainen, herra Bingley muuttaa maalle Hertfodshireen Netherfield parkiin. Tämä
herättää muiden muassa myös Bennetin perheen – erityisesti emännän – uteliaisuuden.
Perheenäidillä on nimittäin jo kova halu naittaa kauniit tyttärensä, ja
mieluusti juuri rikkaille kumppaneille.
Herra Bingley herättää yleisesti ihailua ja mielihyvää ympärillään
hyvillä käytöstavoillaan ja miellyttämisenhalullaan; kun tämän ystävä herra Darcy
puolestaan vain ärsytystä ja paheksuntaa silmiinpistävällä ylpeydellään. Samaa
mieltä herroista ovat myös Bennetin perheen tyttäret Jane, johon Bingley tuntuu pian iskevän silmänsä (rouva Bennetin
suureksi riemuksi) sekä Elizabeth.
Herrojen ja Bennetin perheen
tyttärien välillä alkaa hämmentävä piirileikki, jossa tulkitaan omia ja
vastapuolen tunteita, opitaan ihmissuhteista ja hellitetään niin
ennakkoluuloista, kuin ylpeydestäkin.
Jatkan klassikkolinjalla – onhan se
häpeä jos ei ole yhtäkään Austenia saanut luettua. Tämän jutun juonen tiesin jo
elokuvasta, mutta kirja tuntui silti tuoreelta (kertoohan jo alkuasetelma
leikin lopputuloksen).
Riemukkainta antia teos tarjosi dialogissaan, jossa yläsäätyiset
kiertelevät ja kaartelevat, kaunistelevat ja piilopiikittelevät. Nykyisin
ollaan niin paljon suorasukaisempia (epäkohteliaampia?), että oli
mielenkiintoinen virkistys uppoutua aina tällaisen keskustelun pariin. Toiseksi
minua innostivat hahmokuvaukset – erityisesti pappi William Collins kaikessa itsepäisessä
hullunkurisuudessaan.
Mutta Jane, Jane minua vain ärsytti. Miksi kirjailija teki hahmostaan
oman kaimansa – vieläpä Bennetin tyttäristä kauneimmasta ja hyveellisimmästä!
Elizabeth on realistisempi hahmo, joka sortuu virhearvioihin
(ennakkoluuloisuuteen) muunkin kuin yltiöpäisen hyväntahtoisuutensa vuoksi.
Mutta jotain kylmää minun mielestäni Elizabethissä oli, ja (nyt minä
spoilaan!) eikö herra Darcyn rakkaudessa ollut jotenkin niin paljon
vilpittömämpi tuntu kuin Elizabethin tunteissa, jotka syttyivät sopivasti
kauniin Pemberlyn palatsin tienoilla…
Indigo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti