Paluu blogin pariin.

Noniin, on korkea aika palata blogin pariin. Olen lukenut sen sata kirjaa tässä joutessani, ja tänään suosikeissani surffaillessa törmäsin taas tähän vanhaan lukukokemusteni romukoppaan. Miksen palaisi taas tänne tuumailemaan? Minulla on vähintään koko työtön kesä aikaa maata rantahietikoilla, puistojen hoidetuilla nurmikoilla lehmuksen katveessa tai nyhjöttää kekomuurahaisia kuhisevilla metsäkallioilla lukemassa. Kyllä siinä ohessa yhden bloginkin päivittää.

Parhaita lukukokemuksiani tauon ajalta: Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen Taisteluni-sarja (voin vihdoinkin vastata jotakin tyydyttävää kysymykseen ”mikä on lempikirjasi?”). Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä (lukaisin juuri viidennen osan loppuun, voin kertoa siitäkin vielä jälkikäteen). Italo Calvinon Näkymättömän kaupungit. Dostojevskiä. Eräkirjoja, kuten kotimaista Huovista. Olen lukenut myös paljon muutakin kuin fiktiota, parhaita paloja tästä luokasta ovat ainakin Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko (lukekaa jos yhtään kiinnostaa), Ilari Aallon matkaopas keskiajan Suomeen, Eeva-Liisa Hallanaron Metsän salattu elämä oli aika hauska, Sam Harrisilta luin Waking upin josta olisi ollut paljon sanottavaa mutta blogi ei houkutellut tai tullut mieleen, en muista, miten vain.

Katsotaan miten pitkään tällä kertaa jaksan jaaritella.

Indigo

Alku

Päätin pistää vauhtia rattaisiin ja pykätä kasaan kirjablogin ajatussäilökseni. Uskon, ja hartaasti myös toivon, että blogin pitäminen syventää lukukokemuksiani ja yksinkertaisesti auttaa minua muistamaan paremmin mitä lukemani kirjat ovat käsitelleet – ja mitä itse olen niistä pohtinut. Toivottavasti voin joskus tulevaisuudessa todeta tämän blogin auttaneen minua pitämään yllä kirjallista harrastustani kiireistä huolimatta (jotenkin pystyn ennustamaan etteivät kiireet tule elämästäni loppumaan) ja suhtautumaan ennakkoluulottomammin erilaisiin kirjallisuudenlajeihin. Aikaisemmin olen pitänyt itseäni melko kaikkiruokaisena kirjallisuudenharrastajana, mutta helkkari huomasin taannoin kirjastossa vältteleväni kiinnostavista juonikuvauksista huolimatta jo niitä opuksia, joiden kansikuva ei vastannut esteettisiä odotuksiani. Tiettyjä genrejä olen myös huomannut lähestyväni turhan epäluuloisesti, mutta ainakin blogihaasteet lienevät sopiva lääke muuttamaan asianlaitaa.

     Katsotaan mitä tästä nyt tulee. Epähienoista, tarpeettomilla suluilla ja, noh, ”taidepilkutuksella” kyllästetyistä analyyseistani tuskin paljoa saa irti, mutta otan ilman muuta lukijat ilolla mukaan blogini matkaan.

Varoitan jo nyt että tuskailen parhaillani (ja luultavasti pitkälle kevääseen saakka) kouluhommien kanssa, joten päivitystahti alkanee tahmeasti. Pysy silti kuulolla.

Terveisin

Indigo